Vitriininistä takiaiseen...

Tänään hain kotiin kahvilan vitriinin. Sen, johon laitan kaikki kauneimmat kakkuni ja baakkelssini myyntiin. Mielestäni tuo vitriini oli juuri sellainen kuin toivoin ja hain, ja joka sopii täydellsesti pieneen kahvilaani. Se tuli minun luo vähän kuin vahingossa. Olin ostoksilla Tian Verannassa ja ostettuani kuppitelineen omistaja Tia kysyi, että olenko perustamassa kahvilaa. Vastasin myöntävästi, sillä hanke oli jo niin pitkällä muutenkin. Siihen Tia sanoi, että osta tämä vitriini, sillä he ovat myyneet liikkeen ja laite on ylimääräinen. Vastasin heti kyllä, kyllä ja kaupat syntyi.

Minun täytyy kertoa, että olen viime aikoina joutunut kokemaan jonkinlaista johdatusta asiasta toiseen ja kaikki ovat olleet minun parhaaksi. Asiat ovat vain tapahtuneet ja menneet parhain päin. Ei kaikki moiseen usko, mutta minun täytyy, sillä olen niin kokenut.

Tosin olen myös lähiaikoina saanut kokea ihmisten uskomatonta pahansuopaisuutta ja asioiden kääntämistä päinvastaiseksi, kuin mitä olin tarkoittanut. Yritin tehdä jollekin mieliksi, mutta asia kääntyikin minua vastaan. Se satuttaa, pistää vihaksi, lamauttaa, ahdistaa, saa tuntemaan voimatonta puolustautumisen tarvetta... En ole koskaan ollut hyvä pitämään puoliani, en lyömään takaisin, vaan lamaannun. Juuri nyt minulla on asiasta kovin surullinen olo, enkä tahdo päästä sen ylitse. Ehkä minä en vain tarvitse ihan kakkia ystäväksi, vaikka niin luulin. Kaikkia ei voi miellyttää! Silti: älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi kenenkään tekevän sinulle...

Kuvaksi valitsen siis Kultsun ottaman kuvan takiaisesta... vaikea irroittaa.

Vuosi 2010

Tälle vuodelle mahtuu paljon kaikenlaista... Matkoista hautajaisiin.

Maaliskuussa olimme Kultsun kanssa viikon reissulla Fuerteventurassa. Se oli hieno matka. Olimme kaksin ja isä oli Helvin kanssa kotimiehenä nuorimmaista vahtimassa ja eläimiä hoitamassa.

Kultsun syöpäkuuri oli juuri alkanut ja otimme loman ihan lököilyn kannalta. Makailimme paljon rannalla ja uima-altaalla. Ympäristö oli kaunista ja siistiä eikä ilmoissa ollut moittimisen sijaa.

Elokuussa kävimme viikonloppureissun Virossa, Tallinnassa ja Loksassa. Sekin oli hieno reissu. Harmi, etten vieraillut useammassa kahvilassa, sillä ne olivat mielenkiintoisia paikkoja.

Loksan campingalue valmistui isoin harppauksin. Yövyimme muutaman yön sielläkin ja kiertelimme autolla pitkin ympäristöä. Maisemat olivat ihania ja tuntui kuin olisin mennyt aikamatkan 50 vuotta taaksepäin.

Alla oleva kuva on Loksan rannasta auringonlaskun aikaan. Ja vielä on mainittava, että vesi meressä oli aivan läpinäkyvää, siis puhdasta! Siinä oli mukava uida.

Kesäkuussa isä sairastui ja sairaalakäynnit olivat edessä. Ne taisivat alkaa jo Toukokuussa... Lopulta isä oli niin kipeä, ettei mitään ollut enää tehtävissä ja isä kuoli pois 29.6. Siitä alkoi minun suoriutumistieni hautajaisjärjestelyissä. Ainoana lapsena minulla ei ollut tukea kenestäkään, vaan kaikki päätökset tuli tehdä itse. Eipähän tarvinnut myöskään riidellä kenenkään kanssa hautajaisjärjestelyistä tai muusta... Se oli sellainen suoriutumisurakka, etten tiedä, missä välissä kerkesin surra vai kerkesinkö ollenkaan.

Kultsun kanssa löysimme hienon kiven haudalle ja se toimitettiin kiviveistämöön. Siitä tuli kaunis hautakivi ja tähän hautaan minutkin sitten joskus haudataan. Löysin vielä kauniin ruusun kiven päällystää koristamaan ja ostin sen samana päivänä kun kuulin, että isän asunto oli mennyt kaupaksi.

Vaikka vuosi oli suurimmassa määrin alavireinen, siinä oli paljon hyvääkin.

1.10. minut lomautettiin YT- neuvottelujen päätteeksi Scandicin ostettua Rivolin. Olin siihen henkisesti valmis, sillä minulla oli jo ajatukset jossain tulevaisuudessa. Katsoin olevani työyhteisössäni valmis lähtemään eteenpäin, sillä muilla oli paljon pitävämmät siteet taloon kuin minulla.

Kävin syksyn aikana "Minustako yrittäjä"- ja "Kohti yrittäjyyttä"-kurssit. Perustin oman yrityksen Kahvila Kauris Oy ja sain kuin sainkin kahvilan nimeksi "Kahvila Kauris". Kahvilan rakennustyömaa on loppusuoralla ja 1.1.2011 minusta tulee yrittäjä, jonka on tienattava omat pennosensa. Olen saanut Starttirahaa itselleni puoleksi vuodeksi ja se helpottaa yrityksen taloutta aluksi. Vielä on löydettävä kahvilaan loistava yksilö keittiöön, jonka kanssa voin perustaa hyvän tiimin. Haastetta. Sitähän se yrittäminen on

Kultsun kanssa kaikki on hienosti. Minulla on loistava kumppani, joka tukee minua myös tässä yrityksessäni. Kumppani, joka sanoo joka päivä tykkäävänsä minusta, monta kertaa. Olen onnellinen tässä parisuhteessa ja toivon sen kestävän vielä vuosia! Mutta elämä on arvaamaton, enkä voi ottaa kuin hetken kerrallaan ja elää sen parhaan kykyni mukaan. Voin vain toivoa ja rukoilla tälle elämälle onnellista loppua....

Putki päällä

Vähän ennen joulua taloyhtiössä oli asunnon näyttö kaikille kiinnostuneille. No menin sinne minäkin. Ilma oli kauhea, tuuli ja tuiskusi, joten meidät asiakkaat ohjattiin tuulensuojaan kahvilaan.

En ollut aikoihin käynyt kahvilassa enkä asunnoissa, joten olin kovin utelias ja olin ottanut kamerankin mukaan. Asunnot olivat vielä keskeneräisiä: saunat oli paneloitu, kaappeja ja lavuaareja oli paikoillaan, laatoitukset osittain tehty, silti vielä näytti olevan paljon tehtävää.

Tämä näkymä on kahvilasta taloyhtiön rappuun. Lattia on laatoitettu! Siitä ei saanut kulkea muihin tiloihin näytön aikana, siksi tuo alumiinilista poikittain oviaukon edessä.

Näkymä kahvilan oviaukosta sisätiloihin. Ilmastointitekniikkaa tulee kattoon! Käsittääkseni mitään ei ole muutettu säännöissä, vaikka tupakointi on lopetettu ravintoloissa ja kahviloissa. Samat ilmastointimääräykset ovat voimassa edelleen! Toivottavasti laitteet ovat suht äänettömiä eikä sukat pyöri jaloissa!!!

Katto kiiltää hienosti maalauksen jäljiltä. Sinne tulee vielä kiskot sähkölle; valastukselle ja sensemmoiselle.

Putkea on päällä joka suuntaan! Raitista ilmaa pitäisi siis riittää.

Tästä kuvasta minä pidän erityisesti. Siinä on kasa laattoja valmiina laatoitettavaksi kahvilan lattiaan!! Aluksi minusta laatat tuntuivat vieraille, kun kurkistin niitä pakkauksesta. Mutta sitten otin yhden lähempään tarkasteluun ja tunnistin mallin. Muistin vain lattian tulevan enemmän beigen väriseksi... Tosiasiassa lattiasta tulee harmaa, jossa on vivahdus ruskeaa. Pinta on karhea, sillä en halua asiakkaiden liukastelevan laatoilla. Aina on välillä suomen ilmastossa lunta, räntää tai muuten vain kosteaa keliä, mikä tekee askeleen liukkaaksi... Ja ehkä ne ovat myös helpompia pitää puhtaana.

Ja kuvaisikohan nämä kottikärryt sitä, että paikka on valmistumassa ja roskia kärrätään pois!? Toivotaan niin.

Marraskuun kuvia

Löysin nämä kuvat kameran muistikortista, kun siirsin niitä tähän uuteen tietokoneeseeni. Niinpä minulla on jotain materiaalia, mitä näyttää. Kuvat ovat marraskuulta, vähän ennen lumien tuloa. Kahvilan tiloissa oli aika sotkua ja kaikkea sikin sokin. Eli täyttä työntouhua...

Piha oli paljon hauskemmin vaiheessa...

Tämä on terassin aluetta. Tuo luukku on, jos oikein muistan, väestösuojan ulostulo. Saisikohan sen jotenkin maisemoitua? Joka tapauksessa: kiva laatoitus! Kyllä siihen saa jokusen pöydän asiakkaille.

Takana on tällä hetkellä jo rakennettu hieno L-muotoinen autokatos.

Ja nurmikko valmistui hujauksessa. Kyseessä on siirtonurmikko, joka on heti kesän alussa näin vihreä ja hieno. Pääsee heti vappuna nurmikonajopuuhiin!

Tarkkaavainen katsoja huomaa mukavat pikku kuuset nurmikon laidalla. Jouluisia. Niihin voi vuosien mittaan laittaa jouluvalot joka joulu. Näin uneksin. Takana voi myös nähdä kahvilan nurkkauksen!

Älä tallaa nurmikkoa- kyltti oli ihan paikallaan, sillä sen läpi oli mukavaa oikaista kauppaan, tuumivat lähiasukkaat. Nurmikko ei olisi sitä kestänyt, sillä sen oli tarkoitus saada juurtumisrauha.

Pihahommia 3.10.2010

Rakennuksen työvaiheissa on edetty jo pihahommiin. Kahvilan eteen ja sivulle on tullut oikein mukava terassialue. Saisikohan siihen kesäksi muutaman pöydän kahvitteluhetkiin?

Yksi ikkuna vielä puuttuu kahvilasta. Koko on vähän erikoinen ja se tulee omalla kyydillä tehtaalta, siitä viive.
Piha-alue on jo aivan toisenlainen kuin ihan kiihkeimmässä rakennusvaiheessa. Lautakasoja ja kuormalavoja ei juuri enää näy. Edessä on ulkoinen hissi, jolla liikutella tavaraa kerroksiin.
Tässä tehdään pohjia autokatokselle, joka reunustaa tonttia L-kirjaimen muotoisena kahdella sivustalla.

Minustako yrittäjä- kurssi on loppusuoralla ja ensi maanantaina jaetaan todistukset. Paljon hyviä asioita on opittu, vaikka kurssi olikin vain 6:n illan mittainen. Todistuksen kanssa on parempi mennä hakemaan starttirahaa.
Keskiviikkona 13.10. minulla on aika Uusyrityskeskukseen, jossa aloitamme todenteolla yrityksen perustamisen. Minulla olisi pieni tieto, että entinen kahvila Kauris olisi todellakin lopettanut toimintansa ja nimi olisi vapaa. Se olisikin hieno asia! Siltäkin kohdalta kaikki olisi mennyt paremmin kuin hyvin!!
Huomenna on myös ensimmäinen tapaaminen työkkärin henkilökunnan kanssa, odotan sitä jännittyneenä. Minulla on vähän ristiriitaisia tunteita asiaa kohtaan. No huomenna (13.10.) sen näkee...

Minustako yrittäjä, loma ja Lomautus!

Tänään sain elämäni ensimmäisen lomautuslapun, muistaakseni ainoan. Olo on hyvin sekava. Olen yhtä aikaa helpottunut ja surullinen. Taas on yksi rupeama elämässä umpeutunut ja toinen aukeamassa.
Olen lomautettuna siihen asti, kunnes uusi kahvila aukeaa. Tuli taas mieleen verrata raskausaikaan tätäkin hetkeä. Ihan kuin olisi tullut komplikaatioita ja olisi joutunut jäämään saikulle. No, ehkä tämä vain kuuluu tähän synnytyskipuun.
Ei minulta työt lopu. Olen jo ilmoittanut itseni monelle työväenopiston ruoanlaittokurssille ja haalin niitä lisääkin vielä. Niin kuin ystäväni sanoi, "päivitän tietojani". Lisäksi aion aloittaa kuntoremontin itseni kanssa. Olen sen itselleni velkaa. Lisäksi uuden yrityksen perustamisessa on paljon hommaa joka taholla.
21.10. lähdemme koko pesueeni kanssa Kanariansaarille, Puerto Ricoon. Koska lie sen jälkeen pääsen lomailemaan?! Iltatähdelle on yllätys, että lähdemme sinne kaikki, minä ja kolme lastani. Hän on sinä uskossa, että menemme sinne kaksin.
Eilen olin ensimmäisen kerran "Minustako yrittäjä"- kurssilla. Siinä on 5-6 luentoa, minkä jälkeen voi hakea starttirahaa uuden yrityksen perustamista varten.
Olo tosiaan taitaa olla vähän alavireinen. Tämä kirjoittaminenkin tuntuu puulta. Ja huomasin, että laskurit ovat sekaisin tässä blogissa. En ollenkaan tiedä, onko minulla käynyt ketään vierasta "kahvilassa". Voisikohan Keskimmäinen lapsukaisista rientää äidin avuksi, APUVA!?
Laitoin kuvan luumusadosta, joka oli varsin runsas. Parhaillaankin minulla porisee luumuhillo hellalla kattilassa.

Kattohuoneisto

Kävimme Iltatähden kanssa aivan ylimmässä kerroksessa, kattohuoneistossa. Olin utelias näkemään, millaiset maisemat sieltä näkyisi... Kuvittelin,että se olisi ollut korkeammalla kuin olikaan. Hät hätää olin kuusten latvojen tasolla. Paljonkohan matkaa on maanpinnalle? Täytyy ottaa selvää.
Kattohuoneisto on kooltaan 3 huonetta, sauna ja keittiö, 76,5 m2. Iso terassi on bonusta ja sinne paistaa ilta-aurinko.
Laitan kuvat myöhemmin, sillä blogi vähän takkuilee.

Patterit paikallaan

Salista katse keittiöön. Tarkemmin ihan läheltä ulko-ovea seisten.
Vasemmalla edessä kassaseinä.
Oikealla oleva ovi on WC:n ovi.. Sen jälkeen tulee kulku palo-oven kautta asuntojen käytävälle. Sen jälkeen on keittiön tiskinurkka. Tummempi kohta oviaukossa on siivouskomeron aukko. ja viimeisenä näkyy varaston takaseinä. Siinä heti oikealla tulee ilmeisesti olemaan minun "toimisto" eli työpöytä.

Ulko-ovesta heti oikealla on isoin ja yhtenäisin seinä. Siihen haaveilisin jotain maitokahvin vaaleaa seinää, johon maalaisin kauriin silhuetin vaikka jollain helmiäishohtoisella maalilla.
Mutta huomaa, patterit ovat jo paikoillaan!

Varastosta näkymä keittiön kautta saliin. Huomaatko ikkunalla maalipurkin, mikä oli äskeisessäkin kuvassa ikkunan vasemmassa laidassa. Tuosta vasemmalla siis on se äskeinen seinä.

Kassatiskin kulmalta näkymä oikealle saliin.
Jokohan lukijat hahmottavat tämän liikehuoneiston? Minä osaan sen kohta jo unissanikin.
Silti tavaroiden hahmottaminen paikoilleen on hiukan vaikeaa. Sain neuvon, että ruutupaperi vaan käteen ja myyntitiskiä suunnittelemaan... siitä se lähtee.

Kaikki kerrokset valmiina!

Tässä tämä nyt on koko komeudessaan!
Kaikki kerrokset ovat päällekkäin, ylimpänä kaksi kattohuoneistoa. Yhteensä taloon tulee 17 asuntoa ja 3 liikehuoneistoa. Ja hissi, jolla suhata edes takaisin ilman, että polvet natisee. Aika päheetä!!
Ikkunat tuli viime maanantaina, toissa päivänä, ja niitä aletaan asentamaan seuraavaksi. Sisätöitä tehdään ja esimerkiksi minun kahvilassa on jo lämpöpatterit paikallaan. Lattiat on valettu ja viemärit kohdallaan. Aikun jänskättää!
Valmista pitäisi olla Tammi-Helmikuun vaihteessa.
Ja niin... Perjantaina menen kirjoittamaan kauppakirjat Peurantien asunnosta, eli se on löytänyt uuden isäntäperheen. Hienoa, että elämä nytkähtää hiukan eteenpäin. Sitä asuntoa on nyt myyty puoli vuotta. 4 kk eka välittäjä yritti myydä ja sitten Kiinteistömaailma pani tuulemaan. Toivottavasti ostajat ovat tyytyväisiä siihen, mitä saavat. Ikäviä ne lehdissä olleet jutut huonoista talokaupoista.

Sisäkuvia

Yllä: Sisäänkäynti Kahvilaan

Alla: Sisäänkäynnistä kuva kahvilaan. Betonimyllyn takana on suunniteltu kassan ja vitriinien paikkaa. Seuraavaksi näkyy keittiön tai välitilan ikkuna, ja takana oleva tiiliseinä on keittiön takaseinä. Oviaukosta mennään varastotiloihin, jonne pilkottaa valoa avonaisesta varaston ovesta.

Välitilan ikkuna ja oikealla keittiö.

Keittiön suunnasta näkymä sisäänkäynnille. Oikealle jäisi kassatila/myyntitiski.

Tiilikopin oviaukko vie WC-tiloihin. Toinen WC rakennetaan tätä vastapäätä ja oviaukot ovat vastakkain. Viisto kohta on käytävärapun alaosa.

Toisella kerralla olin jo viisaampi ja otin kameran mukaan.
Tämä oli siis toinen käyntikerta ja olin vähän hämmentynein mielin. Jännitti ja ihmetytti, että tässäkö se nyt sitten on. En suorastaan pakahtunut onnesta, sillä niin monet asiat ovat vielä esteenä onnelle. Se on hirmuinen lupaviidakko, mikä on vielä ylitettävä, ennen kuin yksikään kauppa on tehty ja raha on kilahtanut kassakoneeseen... Sain tällä viikolla 12-sivuisen ohjevihkosen terveysviranomaisilta, jossa kerrottiin mitä kaikkea kahvilan liikehuoneiston pitää vaatimuksiltaan täyttää, ennen kuin yritystoiminta voi alkaa. Pitkä huokaisu, mutta kyllä tästä selvitään!!
No. Tervetuloa tutustumaan betoniseiniin. Toivottavasti pienen ehostuksen jälkeen ne ovat hieman kutsuvammat. Mutta tässä voi todeta, että "mistä pienet kahvilat on tehty?"!

Kolmas kerros

Julkisivu:
Kahvilan kulma:
Tuusulantien suuntainen seinä:
Parvekkeet Peurantien suuntaan:
Tänään kävin pikaisesti Kultsun kanssa visiitillä kahvilassa. Ensimmäinen kerta. Oli vähän jänskää.
Ensisilmäyksellä tilat tuntuvat vielä oudoilta ja jäin miettimään kalusteratkaisuja. Siitä kahvilasta tulee ehkä pienempi kuin mitä kuvittelin. Toisaalta se on vain mukavampi ja kodikkaampi kun ei ole liian iso. Asiakaspaikkojen sijoittelussa on oltava taitava. No äkkiähän ne pöydät saa siirrettyä toisin päin, ei ne kiinteitä ole.
Myyntitiskin sijoitus minua myös mietityttää... Minkälaisia vitriinejä sinne saa sijoitettua?!
Vessat vievät paljon tilaa asiakaspaikoista. Ne vaan täytyvät olla.
Voi kun jänskättää!

Loviisan kahvilassa

Kassatiski oli hyvin minimalistinen, mutta riittävä. Ihania yksityiskohtia silti unohtamatta!

Kahvin noutopiste oli hyvin suunniteltu. Ei kaiken tarvitse olla ihan työntekijän nenän ja valvovan silmän edessä. Santsikupponenkin voisi kuulua kahvin hintaan suoraan.

Kahvilan omistaja oli suorittanut kondiittorimestarin tutkinnon ja se näkyi vitriinissä! Nam ja aah! Kahvilasta löytyi kotiinviemistäkin!


Olemme ystäväni Marian kanssa aloittaneet kahvilakierrokset teemalla vertailevaa tutkimusta.
Se tarkoittaa sitä, että joudumme tilaamaan ja syömään eri kahviloiden antimia reiluin mitoin, jotta pystymme paremmin vertailemaan tuotteita. Tällä on ehkä joku löyhä linkki tulevan kahvilan sorttimenttiin. Ja hyvä selitys herkuttelulle!

Tuhannen tuskan kahvila

Pienen etsimisen jälkeen löysimme Loviisassa perille tähän viehättävään kahvilaan. Melkein olimme jo luopua ajatuksesta poiketa paikassa, mutta sinnikkyytemme ja uteliaisuutemme palkittiin.
Kahvila sijaitsi talon sisäpihalla ja yksityiskohtia riitti.
Kahvilan emäntä oli laittanut kutsuvasti tyykit pöytiin ja isännän lasiveistoksia sekä myös muita taideteoksia oli näkösällä.
Mainittakoon, että kahvilassa oli pöytiin tarjoilu!
Pihan mukulakivetys oli vertaansa vailla. Paikka oli mitä viihtyisin. Menneen ajan tunnelma oli aistittavissa.
Tuhannen tuskan kahvila on ihan oikea nimi! sinne johti kujalta kahdessa osassa aukeava ovi. Oliko se nyt susiovi tai jotain semmoista, kun isäntä meille kertoi...
Tervetuloa kahville, jos liikut Loviisassa päin. Emännältä saat loistavaa ja henkilökohtaista palvelua. Kiitos!

Ensimmäinen kerros

Tässä on kahvilan julkisivu ja tuosta ovesta mennään sisään. Edessä oleva tolppa on asuinkerroksen parveketta varten. Se siis jää paikoilleen.
Kuvat ovat kesäkuun lopulta oleva tilanne. Tällä hetkellä ollaan kolmannessa kerroksessa. Aluksi kaikki eteni kovin hitaasti, mutta perustusten jälkeen työ etenee vauhdilla.

Ikkuna-aukot vasemmalta oikealle: varasto, keittiö, sali/myyntitiskin kohta, 2 kulmaikkunaa, oviaukko ja viimeinen ikkuna, oikea etukulma. Oviaukko on sen kokoinen, että siitä mahtuu pyörätuolilla hyvin kulkemaan.
Kahvilan lattiamuoto on melko lailla suorakulma. Sisälle astuttaessa myyntitiski on etuviistoon vasemmassa takanurkassa.

Tässä vielä koko talon pohjakerros. Edessä on 3 liikekiinteistöä ja päälle tulee 4 asuinkerrosta.
Voi että jänskättää! Kahvilasta tulee päivä päivältä todempi!
En ole vielä käynyt kahvilan sisätiloissa. Olisin voinut, mutta juuri sinä päivänä, kun Ilarin kanssa oli puhe asiasta, isä kuoli. Emme sitten menneet, sillä ehkä oli parempi niin, etten aina sisään astuessani muistaisi isän poismenoa.