Kolmas kerros

Julkisivu:
Kahvilan kulma:
Tuusulantien suuntainen seinä:
Parvekkeet Peurantien suuntaan:
Tänään kävin pikaisesti Kultsun kanssa visiitillä kahvilassa. Ensimmäinen kerta. Oli vähän jänskää.
Ensisilmäyksellä tilat tuntuvat vielä oudoilta ja jäin miettimään kalusteratkaisuja. Siitä kahvilasta tulee ehkä pienempi kuin mitä kuvittelin. Toisaalta se on vain mukavampi ja kodikkaampi kun ei ole liian iso. Asiakaspaikkojen sijoittelussa on oltava taitava. No äkkiähän ne pöydät saa siirrettyä toisin päin, ei ne kiinteitä ole.
Myyntitiskin sijoitus minua myös mietityttää... Minkälaisia vitriinejä sinne saa sijoitettua?!
Vessat vievät paljon tilaa asiakaspaikoista. Ne vaan täytyvät olla.
Voi kun jänskättää!

Loviisan kahvilassa

Kassatiski oli hyvin minimalistinen, mutta riittävä. Ihania yksityiskohtia silti unohtamatta!

Kahvin noutopiste oli hyvin suunniteltu. Ei kaiken tarvitse olla ihan työntekijän nenän ja valvovan silmän edessä. Santsikupponenkin voisi kuulua kahvin hintaan suoraan.

Kahvilan omistaja oli suorittanut kondiittorimestarin tutkinnon ja se näkyi vitriinissä! Nam ja aah! Kahvilasta löytyi kotiinviemistäkin!


Olemme ystäväni Marian kanssa aloittaneet kahvilakierrokset teemalla vertailevaa tutkimusta.
Se tarkoittaa sitä, että joudumme tilaamaan ja syömään eri kahviloiden antimia reiluin mitoin, jotta pystymme paremmin vertailemaan tuotteita. Tällä on ehkä joku löyhä linkki tulevan kahvilan sorttimenttiin. Ja hyvä selitys herkuttelulle!

Tuhannen tuskan kahvila

Pienen etsimisen jälkeen löysimme Loviisassa perille tähän viehättävään kahvilaan. Melkein olimme jo luopua ajatuksesta poiketa paikassa, mutta sinnikkyytemme ja uteliaisuutemme palkittiin.
Kahvila sijaitsi talon sisäpihalla ja yksityiskohtia riitti.
Kahvilan emäntä oli laittanut kutsuvasti tyykit pöytiin ja isännän lasiveistoksia sekä myös muita taideteoksia oli näkösällä.
Mainittakoon, että kahvilassa oli pöytiin tarjoilu!
Pihan mukulakivetys oli vertaansa vailla. Paikka oli mitä viihtyisin. Menneen ajan tunnelma oli aistittavissa.
Tuhannen tuskan kahvila on ihan oikea nimi! sinne johti kujalta kahdessa osassa aukeava ovi. Oliko se nyt susiovi tai jotain semmoista, kun isäntä meille kertoi...
Tervetuloa kahville, jos liikut Loviisassa päin. Emännältä saat loistavaa ja henkilökohtaista palvelua. Kiitos!

Ensimmäinen kerros

Tässä on kahvilan julkisivu ja tuosta ovesta mennään sisään. Edessä oleva tolppa on asuinkerroksen parveketta varten. Se siis jää paikoilleen.
Kuvat ovat kesäkuun lopulta oleva tilanne. Tällä hetkellä ollaan kolmannessa kerroksessa. Aluksi kaikki eteni kovin hitaasti, mutta perustusten jälkeen työ etenee vauhdilla.

Ikkuna-aukot vasemmalta oikealle: varasto, keittiö, sali/myyntitiskin kohta, 2 kulmaikkunaa, oviaukko ja viimeinen ikkuna, oikea etukulma. Oviaukko on sen kokoinen, että siitä mahtuu pyörätuolilla hyvin kulkemaan.
Kahvilan lattiamuoto on melko lailla suorakulma. Sisälle astuttaessa myyntitiski on etuviistoon vasemmassa takanurkassa.

Tässä vielä koko talon pohjakerros. Edessä on 3 liikekiinteistöä ja päälle tulee 4 asuinkerrosta.
Voi että jänskättää! Kahvilasta tulee päivä päivältä todempi!
En ole vielä käynyt kahvilan sisätiloissa. Olisin voinut, mutta juuri sinä päivänä, kun Ilarin kanssa oli puhe asiasta, isä kuoli. Emme sitten menneet, sillä ehkä oli parempi niin, etten aina sisään astuessani muistaisi isän poismenoa.

Raput kahvilaan

Tästä kulkee raput kahvilaan. Ihan vielä ei ole pannu kuuma, tervetuloa myöhemmin uudestaan.

Kahvilan takakulma. Ihan nurkan takana oikealla on oviaukko varastoon. Siitä jatkuu keittiö ja sitten varsinainen sali. Selkäni taakse kuvattaessa jää Alepan sisäänkäynti.

Tässä vasemmalla näkyy Peurantie rakennuksen takaa ja ohi katsottuna. Keltaliivinen rakennussetä näyttää tulevan kahvilan varastosta rappuja pitkin alas. Oviaukosta oikealla näkyy keittiön ikkuna.

Rakennuksen kahvilanpuoleinen etukulma ja ne raput...

Rakennus kuvattuna Peurantieltä päin. alepa jää oikealle.


Tänään voin laittaa sinulle tulemaan ihan vasta otettuja kuvia kahvilasta. Ne ovat tilanne 10.6.2010 noin klo 15.00.
Kävin kastelemassa vanhan kodin kukat ja otin kameran mukaan. Nyt ensimmäisen kerroksen seinät ovat jo pääosin valmiita. Paitsi juuri kahvilan kulmaus puuttuu. Kahvilaan vievät vain/ jo nämä puiset raput. Näyttää olevan sininen kontti kalusteena....
Nyt valtettavasti tapaamisemme jää näin lyhkäiseksi, sillä työt kutsuu.
Enää 2 työpäivää kesälomaan, jota pidän 2 viikkoa.

Nosturi näkyvissä

Tilanne 27.5.2010
Nosturi on tullut työmaan kuvaan. Ja työmiehet ovat lisääntyneet. Tästä alkaa seinäelementtien kasaaminen. Alin kerros on edelleenkin talon kivijalkaa, mikä jää maan alle suurimmaksi osin. Eli tätä työmaan ympäristöä tullaan muokkaamaan jossain vaiheessa aika rajusti, sillä maan pinta tulee ylettämään väestösuojan yläreunaan.
Kultsu herää aikaisin näinä aamuina ja menee työmaalle tarkkailemaan tilannetta. Vastaava rakennusmestari on hänen poikansa, ja luulenpa, että työmaan onnistumisen paineet ovat kuitenkin kovat. Jos ne paineet ovat vähänkään samaa luokkaa kuin minulla kahvilan suhteen, niin tunnen tunteen.
Jalkahoitajani Outi tuulettaa täysillä Kahvilani puolesta, ihana ihminen. Hän on tohkeissaan mainostanut ja levittänyt sanaa kahvilasta. Ihan hyvä. Kiva, että monet ihmiset kanssani odottavat kahvilan valmistumista. Silloinhan ovella on ihan jonoa avajaispäivänä!! vitsi...

Väestönsuoja näkyvissä

Jokunen viikko sitten (13.5.) tilanne oli tämä. Väestönsuoja oli ilmestynyt montun pohjalle.
Suurin piirtein suojan päälle tulee minun kahvilani. Eli se sijaitsee ihan melkeinpä ostoskeskuksen parkkipaikan yhdellä sivulla, aika hyvällä paikalla.
Tällä hetkellä perustukset ovat jo vähän pidemmällä. Styroksilevyt (routasuojat?) ovat asettuneet perustusten reunoille ja muistan kuulleeni, että ensimmäinen valu on jo tehty. Eli sokkelin teko on meneillään. Siitä se etenee...
Henkisesti rakennan kahvilaa mielessäni. Tuumailen eri vaihtoehtoja, kuulostelen asioita ja suunnittelen tulevaa. Sorttimentit, reseptit, ulkoilme, kalusteet, astiat, rahoitus, työntekijät, asiakkaat... kaikki pyörii mielessä. Joillekin läheisemmille ystäville olen jo kertonut kahvilasta, mutta vielä yritän hillitä itseäni likoja tuulettamasta. Yrittäjäksi lähteminen on aika kutkuttavaa.
Olen saanut paljon myös myönteistä palautetta ja se kantaa epäilysten päivien yli.