maanantai 27. joulukuuta 2010

Vitriininistä takiaiseen...


Tänään hain kotiin kahvilan vitriinin. Sen, johon laitan kaikki kauneimmat kakkuni ja baakkelssini myyntiin. Mielestäni tuo vitriini oli juuri sellainen kuin toivoin ja hain, ja joka sopii täydellsesti pieneen kahvilaani. Se tuli minun luo vähän kuin vahingossa. Olin ostoksilla Tian Verannassa ja ostettuani kuppitelineen omistaja Tia kysyi, että olenko perustamassa kahvilaa. Vastasin myöntävästi, sillä hanke oli jo niin pitkällä muutenkin. Siihen Tia sanoi, että osta tämä vitriini, sillä he ovat myyneet liikkeen ja laite on ylimääräinen. Vastasin heti kyllä, kyllä ja kaupat syntyi.
Minun täytyy kertoa, että olen viime aikoina joutunut kokemaan jonkinlaista johdatusta asiasta toiseen ja kaikki ovat olleet minun parhaaksi. Asiat ovat vain tapahtuneet ja menneet parhain päin. Ei kaikki moiseen usko, mutta minun täytyy, sillä olen niin kokenut.
Tosin olen myös lähiaikoina saanut kokea ihmisten uskomatonta pahansuopaisuutta ja asioiden kääntämistä päinvastaiseksi, kuin mitä olin tarkoittanut. Yritin tehdä jollekin mieliksi, mutta asia kääntyikin minua vastaan. Se satuttaa, pistää vihaksi, lamauttaa, ahdistaa, saa tuntemaan voimatonta puolustautumisen tarvetta... En ole koskaan ollut hyvä pitämään puoliani, en lyömään takaisin, vaan lamaannun. Juuri nyt minulla on asiasta kovin surullinen olo, enkä tahdo päästä sen ylitse. Ehkä minä en vain tarvitse ihan kakkia ystäväksi, vaikka niin luulin. Kaikkia ei voi miellyttää! Silti: älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi kenenkään tekevän sinulle...
Kuvaksi valitsen siis Kultsun ottaman kuvan takiaisesta... vaikea irroittaa.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Vuosi 2010

Tälle vuodelle mahtuu paljon kaikenlaista... Matkoista hautajaisiin.

Maaliskuussa olimme Kultsun kanssa viikon reissulla Fuerteventurassa. Se oli hieno matka. Olimme kaksin ja isä oli Helvin kanssa kotimiehenä nuorimmaista vahtimassa ja eläimiä hoitamassa.
Kultsun syöpäkuuri oli juuri alkanut ja otimme loman ihan lököilyn kannalta. Makailimme paljon rannalla ja uima-altaalla. Ympäristö oli kaunista ja siistiä eikä ilmoissa ollut moittimisen sijaa.

Elokuussa kävimme viikonloppureissun Virossa, Tallinnassa ja Loksassa. Sekin oli hieno reissu. Harmi, etten vieraillut useammassa kahvilassa, sillä ne olivat mielenkiintoisia paikkoja.

Loksan campingalue valmistui isoin harppauksin. Yövyimme muutaman yön sielläkin ja kiertelimme autolla pitkin ympäristöä. Maisemat olivat ihania ja tuntui kuin olisin mennyt aikamatkan 50 vuotta taaksepäin.
Alla oleva kuva on Loksan rannasta auringonlaskun aikaan. Ja vielä on mainittava, että vesi meressä oli aivan läpinäkyvää, siis puhdasta! Siinä oli mukava uida.

Kesäkuussa isä sairastui ja sairaalakäynnit olivat edessä. Ne taisivat alkaa jo Toukokuussa... Lopulta isä oli niin kipeä, ettei mitään ollut enää tehtävissä ja isä kuoli pois 29.6. Siitä alkoi minun suoriutumistieni hautajaisjärjestelyissä. Ainoana lapsena minulla ei ollut tukea kenestäkään, vaan kaikki päätökset tuli tehdä itse. Eipähän tarvinnut myöskään riidellä kenenkään kanssa hautajaisjärjestelyistä tai muusta... Se oli sellainen suoriutumisurakka, etten tiedä, missä välissä kerkesin surra vai kerkesinkö ollenkaan.

Kultsun kanssa löysimme hienon kiven haudalle ja se toimitettiin kiviveistämöön. Siitä tuli kaunis hautakivi ja tähän hautaan minutkin sitten joskus haudataan. Löysin vielä kauniin ruusun kiven päällystää koristamaan ja ostin sen samana päivänä kun kuulin, että isän asunto oli mennyt kaupaksi.
Vaikka vuosi oli suurimmassa määrin alavireinen, siinä oli paljon hyvääkin.

1.10. minut lomautettiin YT- neuvottelujen päätteeksi Scandicin ostettua Rivolin. Olin siihen henkisesti valmis, sillä minulla oli jo ajatukset jossain tulevaisuudessa. Katsoin olevani työyhteisössäni valmis lähtemään eteenpäin, sillä muilla oli paljon pitävämmät siteet taloon kuin minulla.
Kävin syksyn aikana "Minustako yrittäjä"- ja "Kohti yrittäjyyttä"-kurssit. Perustin oman yrityksen Kahvila Kauris Oy ja sain kuin sainkin kahvilan nimeksi "Kahvila Kauris". Kahvilan rakennustyömaa on loppusuoralla ja 1.1.2011 minusta tulee yrittäjä, jonka on tienattava omat pennosensa. Olen saanut Starttirahaa itselleni puoleksi vuodeksi ja se helpottaa yrityksen taloutta aluksi. Vielä on löydettävä kahvilaan loistava yksilö keittiöön, jonka kanssa voin perustaa hyvän tiimin. Haastetta. Sitähän se yrittäminen on

Kultsun kanssa kaikki on hienosti. Minulla on loistava kumppani, joka tukee minua myös tässä yrityksessäni. Kumppani, joka sanoo joka päivä tykkäävänsä minusta, monta kertaa. Olen onnellinen tässä parisuhteessa ja toivon sen kestävän vielä vuosia! Mutta elämä on arvaamaton, enkä voi ottaa kuin hetken kerrallaan ja elää sen parhaan kykyni mukaan. Voin vain toivoa ja rukoilla tälle elämälle onnellista loppua....

Putki päällä


Vähän ennen joulua taloyhtiössä oli asunnon näyttö kaikille kiinnostuneille. No menin sinne minäkin. Ilma oli kauhea, tuuli ja tuiskusi, joten meidät asiakkaat ohjattiin tuulensuojaan kahvilaan.
En ollut aikoihin käynyt kahvilassa enkä asunnoissa, joten olin kovin utelias ja olin ottanut kamerankin mukaan. Asunnot olivat vielä keskeneräisiä: saunat oli paneloitu, kaappeja ja lavuaareja oli paikoillaan, laatoitukset osittain tehty, silti vielä näytti olevan paljon tehtävää.


Tämä näkymä on kahvilasta taloyhtiön rappuun. Lattia on laatoitettu! Siitä ei saanut kulkea muihin tiloihin näytön aikana, siksi tuo alumiinilista poikittain oviaukon edessä.


Näkymä kahvilan oviaukosta sisätiloihin. Ilmastointitekniikkaa tulee kattoon! Käsittääkseni mitään ei ole muutettu säännöissä, vaikka tupakointi on lopetettu ravintoloissa ja kahviloissa. Samat ilmastointimääräykset ovat voimassa edelleen! Toivottavasti laitteet ovat suht äänettömiä eikä sukat pyöri jaloissa!!!
Katto kiiltää hienosti maalauksen jäljiltä. Sinne tulee vielä kiskot sähkölle; valastukselle ja sensemmoiselle.


Putkea on päällä joka suuntaan! Raitista ilmaa pitäisi siis riittää.


Tästä kuvasta minä pidän erityisesti. Siinä on kasa laattoja valmiina laatoitettavaksi kahvilan lattiaan!! Aluksi minusta laatat tuntuivat vieraille, kun kurkistin niitä pakkauksesta. Mutta sitten otin yhden lähempään tarkasteluun ja tunnistin mallin. Muistin vain lattian tulevan enemmän beigen väriseksi... Tosiasiassa lattiasta tulee harmaa, jossa on vivahdus ruskeaa. Pinta on karhea, sillä en halua asiakkaiden liukastelevan laatoilla. Aina on välillä suomen ilmastossa lunta, räntää tai muuten vain kosteaa keliä, mikä tekee askeleen liukkaaksi... Ja ehkä ne ovat myös helpompia pitää puhtaana.


Ja kuvaisikohan nämä kottikärryt sitä, että paikka on valmistumassa ja roskia kärrätään pois!? Toivotaan niin.


Marraskuun kuvia


Löysin nämä kuvat kameran muistikortista, kun siirsin niitä tähän uuteen tietokoneeseeni. Niinpä minulla on jotain materiaalia, mitä näyttää. Kuvat ovat marraskuulta, vähän ennen lumien tuloa. Kahvilan tiloissa oli aika sotkua ja kaikkea sikin sokin. Eli täyttä työntouhua...
Piha oli paljon hauskemmin vaiheessa...

Tämä on terassin aluetta. Tuo luukku on, jos oikein muistan, väestösuojan ulostulo. Saisikohan sen jotenkin maisemoitua? Joka tapauksessa: kiva laatoitus! Kyllä siihen saa jokusen pöydän asiakkaille.
Takana on tällä hetkellä jo rakennettu hieno L-muotoinen autokatos.

Ja nurmikko valmistui hujauksessa. Kyseessä on siirtonurmikko, joka on heti kesän alussa näin vihreä ja hieno. Pääsee heti vappuna nurmikonajopuuhiin!

Tarkkaavainen katsoja huomaa mukavat pikku kuuset nurmikon laidalla. Jouluisia. Niihin voi vuosien mittaan laittaa jouluvalot joka joulu. Näin uneksin. Takana voi myös nähdä kahvilan nurkkauksen!
Älä tallaa nurmikkoa- kyltti oli ihan paikallaan, sillä sen läpi oli mukavaa oikaista kauppaan, tuumivat lähiasukkaat. Nurmikko ei olisi sitä kestänyt, sillä sen oli tarkoitus saada juurtumisrauha.