Kauriit

Tämän gobeliinin löysin kotimme kätköistä. Minusta se on loistava kuva kahvilan seinälle!! Eikö vain!? Värimaailmakin varmaan sopii suunnitelmaani.
Voi että kun nämä kuukaudet menisivät nopeasti.
Odottaminen on kuin kutinaa, jota ei voi raapia.

Suodatinkankaat

Perustuksissa ollaan päästy suodatinkankaisiin ja sadevesiviemäröintiin. Koneita näyttää tulleen lisää sekä erilaisia maa-aineksia. Portaatkin on rakennettu työntekijöitä varten. Viemäriputkia pilkottaa reunoilla ja suodatinkankaiden lomassa.
Jotenkin monttu näyttää niin pieneltä, että miten siihen mahtuu kaikki... Tämä on tätä naisen/tietämättömän logiikkaa. Toivottavasti vastaava insinööri ei näe tätä blogia. Hänellä voisi olla jokunen tarkentava kommentti asiasta. Olen nimittäin tavannut henkilön. Insinööreillä on todistetusti jokin lisägeeni ammattia varten... (sori Ilona, tuleva insinööri. Nyt en puhunut sinusta!)

Työmaa-alue

Rakentamisen alussa tuntuu siltä, ettei mikään oikein edisty. Niin näissä perustuksen kuvissakin saattaa tuntua siltä, mutta juuri tämä on se kaikista tärkein vaihe.
Kahvilan perustamiseen kuuluu myös se kaikenmoisten kysymysten ratkaiseminen: mikä yhtiömuoto, millainen imago, mitä tuotteita, kuka tekee ja mitäkin, millaisia työntekijöitä, mitä tuotteita myydään... voi voi, miten paljon pohdittavaa!
Tässä kaikessa minulle on ollut suureksi avuksi Uusyrityskeskus. Sieltä olen saanut hyviä neuvoja kasapäin sekä paljon muuta konkreetista apua. Ja meidän yhteistyö jatkuu edelleen ja vielä yrityksen alkamisen jälkeenkin. Uusi yrittäjä tarvitsee paljon tukea ja on hyvä kuunnella myös muita yrittäjiä. Tosin niitäkin on ollut, jotka kauhulla sanovat, että älä herrantähden...

Onnen maskotti!

Lupasin antaa tälle kauriille hyvän kodin ja niin minä sain tämän ihanan esineen kahvilani onnenmaskotiksi! Oli ihan vähällä, ettei se olisi tapahtunut, mutta sitten keräsin kaiken rohkeuteni ja uskalsin kysyä kaurista omakseni. Ja sain sen!
Nykyinen työpaikkani vaihtoi omistajaa ja talon sisällä tapahtui jonkinasteista tavaran inventaariota. Vanha omistaja vei henkilökohtaisia esineitä ja muistoja pois, jolloin monen tavaran tarpeellisuus sekä historia loppui siihen. Tämä Kauris oli jokin lahja/tunnustus/palkinto tms. mitä kukaan ei oikein edes muista mistä. Minulle se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja nyt se pääsee kunniapaikalle uuteen kahvilaani. Sitten joskus, reilun 9 kuukauden kuluttua. (huomasitko, minulla on vielä kerran raskausajan pituinen odotus elämässäni!!)